sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Viisi suklaalevyä (ja kaksi jätskiä)

Herkkulakko on jatkunu menestyksekhäästi jo reilut puolitoista kuukautta. (Muistutan tässä välissä, että laskiaispullat kuuluu aina minun herkkulakkojen ulkopuolele. Eli niitten syöminen ei ole herkuttelua.) Helmikuun 1. päivä pietin kuitenki harkitun taukopäivän. Olin nimittäin nähny niin paljon suklaauutuuksia, että päätin ottaa yhen päivän ja testata kaikkia kerrala. Söin sinä päivänä surutta niitä herkkuja mitä teki mieli (mm. kahen jätskipaketin jämät pakkasesta), ja sen seurauksena oliki sitte ilthaan mennessä semmonen olo, että herkkulakon jatkaminen tuntu maailman parhaalta idealta.

Mutta nyt niihin uutuussuklaissiin, joita varta vasten testasin. Niitä löyty kaupan hyllystä viis. Neljä uutuuksista oli Fazerin Travel-sarjaa, ja sitte yks Maraboun kahen vanhan maun yhistelmä.


Minun täytyy vähän olla ilonpillaaja, ja toeta, että pari nuista Fazerin uutuuksista oli jotenki väkisin väännetyn olosia makuyhistelmiä. Että on niinkö keksimällä keksitty ja tuottamalla tuotettu. Tuo kahvi-mutakakku ei uponnu mulle yhtään, ko jotenki oli ihan liian tymäkkä se kahvin maku. (Ehkä se osalthaan johtuu siitä, että en ylipääthään tykkää ko kahvia sotkethaan suklaissiin tai jäätelöihin...) Toinen joka ei uponnu oli tuo vadelma-lakritsi-valkosuklaa. Jotenki ne maut ei yhtään sulautunu toissiinsa. Läpi tunki semmonen teollinen maku. Travel-sarjasta siis New York ja Copenhagen jää multa vastasuuessa ostamatta.

Mutta onneksi tässä uutuussarjassa oli myös kaks kehityskelposta makua. Nimittäin Rio de Janeiro ja Lontoo. Toffee-suolanen keksi -yhistelmä täytti ennakko-odotukset, ja oli siis varsin maukasta. Suolasuutta ois voinu olla vaikka vähän vahvemminki, mutta aivan perushyvä suklaa myös semmosenhaan. Näistä neljästä minun suosikki oli tuo minttu. Ehkä aika ilhmeinen, mutta toimi silti, ja suli suussa parhaiten. Mithään ilotulituksia ei mikhään Travel-sarjan tuote aiheuttanu, mutta löyty ainaki kaks uutta levyä, joita mielehlään ostaa vaikka lahjaksi tai viehraile tarjottavaksi.

Viies uutuus oli tuo Maraboun Daim-Saltlakrits -yhistelmä. Toimii. Tykkään sekä Maraboun Daim-leyvstä, että Saltlakrits-levystä, ja yhteen laitettuna ne toimii vallan moitheettomasti. En tiä onko vähän epäreilu peli, koska kyse on kuitenki kahen jo olemassa olevan levyn yhistelmästä, mutta näistä viiestä se veti Persorievun makutestissä pisimmän korren.

Herkkulakko taukoaa taas hiihtoloman ajaksi, joten siihen täytyy suunnitella jotaki uutta - ja ehkä hieman jotaki vanhaaki - maisteltavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti