Muutoksia

Nyt on kuulkaa jo useammala ultraäänitutkimuksela todettu, että minun maha on kasvanu kevhään aikana ihan muusta syystä ko jäätelön ja pullan syömisestä. Kyllä, ystäväiseni. Jos Luoja suo, meän perheessä on syksylä yksi lissää! Jee! Mahtavaa! Hän on todella tervetullu ja me olema aivan mahottoman onnellisia tästä!

Tähän mennessä tämän raskauen aikana on tapahtunu jo monta ihmeellistä asiaa, mutta yks oudoimmista jutuista oli se, ko herkut ei maistunu parhiin kuukautheen ollenkhaan! Tuntu, että oma identiteetti oli hetken aikaa aivan hukassa, ko oli niin paha olo, että kesken parhaimman laskiaispullavertailukauen piti todeta, että "mie en kertakaikkihaan saata ees kuvitella syöväni ennää yhtään laskiaispullaa!" Kaikki makea ällötti. Hyi.

Tai no, sitte se alko onneksi lientyhmään hiljahleen, ja ällötys muuttu vain semmoseksi tilaksi, että ei vain haluttanu makeaa. Kyllä mie kuulkaa mietin, että on se luonto nerokas! Aatelkaa, että sitä pientä elämänalkua tuolalaila suojelthiin, ettei se raukka saanu tärkeimmässä kehitysvaiheessa heti hirveää sokerimyrkytystä! Mistä sen tietää mitkä seuraukset sillä ois just tälle yksilölle ollu? Varhmaan aika vakavat, ko tuomonen täysstoppi kantajalle langetethiin herkkujen suhteen. 

Toinen hyvä puoli siinä parin kuukauen herkuttomuuessa on ollu se, että painoa ei ole - vastoin omia ennakko-ootuksiani - tullu ollenkhaan liikaa. Mutta mutta... Nytpä on taas jo useamman viikon herkut maistunu.. Aijjaij! Uutuusjäätelöitä on uponnu jo monenlaisia, ja vanhojen suosikkienki makuja on täytyny vähän kertailla ja virkistää muistia. Että kaukana ei olla normitilasta tämän herkkuhimon suhteen! Just mietin, että jospa tässä nyt lakkoilis jonku aikaa, ettei neuvolatäti ala läksythään painonnoususta ja muusta!

No sitte vielä tuosta mahasta... Olen kyllä ymmärtäny, että raskaana olevalla naisela ylheensä maha kasvaa, mutta on se vain kyllä jännää, ko se sitte omale kohale sattuu. Olin jotenki yllättyny ko yhtäkkiä yhen työpäivän päätheeksi takki ei mennykhään ko väkivalloin kiini, ja piti sitte lenkkeillä töistä kotia semmosessa vakuumissa. (Toissaalta se tuki mukavasti mahhaa ja selkää. Oli niinkö ryhdikäs olo!) Ikävästi housujen resoriki paino. Ja tietenkhään se takkikhaan ei aivan ollu sen näkönen, että ois niinkö tarkotettu minun pääle ko taskut tursotti ko ne ei mahtunu kiini, ja muutenki oli niinkö kunkaki pinkeä.

En ollu jotenki aatellu, että ulkoiluvaatheet mennee niin nopsaan pieneksi. Mutta eihän ne goretexit jousta! Ja voin kertoa, että piti varsinainen ristiretki tehä netissä ennekö löyty äitiysulkoiluhousut! (Tai siis lopulta pikkusisko löysi ne, ko mie olin jo heittäny konheen seihnään ja lopettanu etsinnät.) Ihan käsittämätöntä, että tässä maailmassa, missä tuntuu, että saa kaikkea mitä vain uskaltaa toivoa, niin raskaana olevalle ei ulkoiluhousuja! (Siinäpä jollekki liikeidea!) Onhan niitä vaikka mitä olo- ja jumppahousuja, mutta entäs ko mie haluan lähteä satheesseen tai myrskyyn lenkile?  Niin, mitäs sitte? Saeviitassa ja kahluusaaphaissa vissiin häätys lähteä.

No, en mie oikeasti valita! Just on alkamassa raskausviikko 24, ja olo on vallan mainio! Muutoksia on ollu monenlaisia, mutta suurin lienee vielä eessä. Sitä ootellessa voihaan nauttia elämästä, syä tuohreita mansikoita ja jua (alkoholitonta) kuoharia! Elämä on nyt!