Rauha ei muutenkhaan vaikuta olevan semmonen asia mikä hirveästi meän neitokaista inspiroi ainakhaan vielä tässä vaiheessa elämää. Parhaiten hän nimittän nukkuu kauppakeskuksen hälyssä, melusassa kahvilassa tai ravintolassa. (Paljastaa, missä kaikkialla äiti on raskausaikana aikaansa viettäny...) Sielä hän saattaa vetasta semmoset kolmen-neljän tunnin päikkärit keveästi, mutta kotona jouluradion "pauhussa" vain semmosia parinkymmenen minuutin torkkuja. Myöskään kodinkonheet ja imurit sun muut ei auta. (Niitten äähniin hän ei ilmeisemmin ole tottunu silloin mahassa ollessansa...) Täytyy olla hälyä! Porukkaa ympärillä! Siispä me olhaan erhään rakhaan mammakaverin kans aateltu, että me laitama lastemme hyvinvoinnin kaiken eele, ja hengaama mahollisimman paljon esimerkiksi just kauppakeskuksissa, että saavat piltit nukuttua päikkärinsä. Sielä me pyörithään, yhessä teinien ja eläkeläisten kans. Teinit ei ole pahemmin meitä jututtanu, mutta Picnicissä päivänsä kuluttavat eläkeläispapat kyllä senki eestä. Vähän alkaa meilä kohta käyä se homma kukkaron pääle, ko harvoinpa sitä pelkälä kahvin ostola selviää, vaikka kuinka yrittää kävellä silmät kiini kahvilan vitriinin ohi. Ja kunpa pysyttäski vain siinä kahvilassa, eikä harhailtas muuala, kuten esim. KappAhlin Newbie-osastolla... Muttako se on niin hitsin kätevästi siinä!
Yhtä kaikki, vertaistuki on meile uusile äiteile kultaaki kalhiimpaa! Lasten nukkuessa sielä kaupungin hälinässä, me mammat saahaan rauhassa käyä läpi tuohreen äitiyden päivänpolttavia kysymyksiä; yöunet, yöunet ja yöunet. Niin, ja toki kakka, syöminen ja vaatekoot - omat ja lasten. Siis eihän kukhaan muu jaksais kuunnella tuomosia juttuja ko täysin samassa tilantheessa oleva! On niin vapauttavaa ko saa jollekki ihan rauhassa selostaa kuinka oma tytär naureskeli ja jokelteli sillä laila ja tällä laila aamula, ja kuinka sen kakka on vihreää, ja kuinka sille vielä viime viikola meni 56-senttiset vaatheet ja nyt jo 62-senttiset, ja kuinka se on yölä heränny joka tunti syöhmään ja lässyn lässyn. Ja sitä toista hyvin suurela todennäkösyyelä kiinnostaa keskimäärästä enemmän just siksi, että hällä on täysin sama elämäntilanne. Toki ei piä vähätellä myöskään ns. kokehneempien mammaystävien merkitystä! Erhäänki kerran on eräski WhatsApp-viesti erhäässeenki ryhmään lähteny, ko olen kyselly kaikenlaista tyhmää. Kuten että onko joku ostamani vauvanvaate päivä- vai yökäythöön, tai että täytyykö olla vasittu hoitolaukku, tai että mitä vauvale täytyy pukea millonki jne...
Tuo ystävien tuki on tietenki elintärkeää oman henkisen jaksamisen ja sisäsen rauhan kannalta ihan kaikissa elämäntilantheissa, eikä vähiten tässä tuohreessa äitiydessä. Fyysinen jaksaminen mulla hoituu tällä hetkelä vaunulenkkien ja hierontojen avula, ja viimeistään vuojenvaihteen jälkheen sitte vähän monipuolisemmala liikkunnalla. Ei piä kuitenkhaan unohtaa herkkujen merkitystä ja rauhottavvaa vaikutusta, erityisesti näin vuojen pimeimpänä aikana. Onneksi minun ympärillä on ihmisiä, jotka ajattellee asioista samala tavala, ja joitten mielestä esimerkiksi kolmen hengen kahvihetkeen kuvan mukanen määrä pullasorttia on just sopiva.
On myös hienoa, että rakas aviomieheni ymmärtää herkkujen merkityksen kodin sisäselle rauhale, eikä siis protestoinu yhtään ko vaadin, että me käytethään hyväksi paikallisen marketin täysin vastustamaton Ben&Jerry's-tarjous tänä viikonloppuna. Hän ymmärtää, että jokanen meistä rauhottuu eri tavoin. Joilekki toimii joku tietty joululaulu. Joilekki taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti