Elsin kans en ole ennää uskaltanu salile mennä, ko neiti ei pysy hälle osotetulla alustalla huonostikhaan. Mennee vähän liian vaaralliseksi vaikka kuinka hiljasina aikoina kävis. Iltasin en ole sitte ehtiny tai jaksanu. Ahistaa kun ei nyt sitte pääse minnekhään sisäpyöräilytunneile, mutta toissalta, kesälähän sitä pyöräilee kaikisita mieluiten muutenki ulkona!
No, mitenkäs tämä soppii minun fitmama-elähmään? Tuntuu äkkiselthään ristiriitaselta että just nyt sanoin jäsenyyen irti. Olen päättäny, että karsin elämästä kaiken ylimääräsen minkä voin, ja nyt lähti a) turha stressi jäsenyyestä, b) 50 minuuttia aikaa tien päälä per salireissu, c) parkkeerausraivo ja -stressi kun menen sinne viime tingassa just sinä aikana ko koko Rovaniemi haluaa liikkua juuri samassa paikassa ko mie!! Nyt voin keskittyä lähtehmään juoksulenkile tai muuten ulkoilehmaan kotiovelta, eikä tartte kaahata renkhaat vinkuen toisele puolele kaupunkia sisäle hikkoilehmaan.
Tietysti se lihaskuntoki ois tärkeää... Joo-o... Kotona jumppaaminen ei koskaan ole ollu minun juttu. Yh. Jotenki se on semmosta pyristelyä ja räpistelyä. Mutta mie kokkeilen nyt kesän ajan! Ja sitte jos (ja kun) salihommat alkaa taas kiinnostaa, hommaan syksylä jäsenyyen salile, jota olhaan avaamassa työpaikan lähele. Sitte voin vaikka keskelä päivää käyä sielä. Tai töitten jälkheen. (Hyi. Tuota toista vaihtoehtoa mie inhoan jo nyt!) Mutta sitte meilä ois niinkö semmonen pyhä kolminaisuus siinä: minun työpaikka, kuntosali ja Elsin päiväkoti. Ja kaikki hoituu samala parkkipaikala, eikä autoa tartte liikutella! Järkyttävän kätevää!
Jatkan siis tätä fitmamailua ilman salijäsenyyttä. Uskon että minun oma pieni personal trainer pittää huolen, että liike ei lopu. Sen verran on tulosta tullu, että eka kertaa pitkään aikhaan sain taas mahutettua rakhaan vihkisormukseni sorhmeen. Aivan mahtavaa! Toki toivon, että mahtumista tapahtuu myös muissa asioissa ko sormuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti