Vappuja ja vappuja

Olipa vain raisu vappu! Meno ylty aattona jo niin villiksi, että laitoin ihan verhot keittiön ikkunoihin ja liinan keittiön pöythään. (Näin siis heti tammikuun puolenvälin jälkheen jouluverhojen ja -liinan perhään). Aivan siinä mietin, että mitäköhän hurjaa keksin Elsin nukahettua ko mieski oli bänditreeneissä. Otin kuulkaa sitte ja paistoin ittele munakhaan ja join pullollisen vettä. Sitte tuli joku ihme inspis alkaa kuvvaihleen kaikkia turhia vaatheita ja laitella niitä myynthiin Facebookin kirppareile. Tämän minun vappuhurjastelun keskeytti joskus yheksän jälkheen yllättäen mieheni, joka tuliki aikasten reeneistä kotia. Siinä se seiso etheisessä kahen luumupilttipurkin kans. No nyt alko bileet!! Siinä met sitte nuokuima sohvala kunnes annethiin periksi ja menimä nukkuhmaan. Hetken siinä muistelin puolinukuksissa hamphaita harjatessani niitä hurjia, vähinthään kolmipäiväsiä, opiskelijavappuja. Oi niitä aikoja! On se kyllä hyvä että neki on tullu koettua! Aijjettä! Niin ne vaput muuttuu ihmisellä.

Ja vappupäivät. Viime vuosina meilä on ollu tapana käyä vappubrunssila tai -louhnaala. Aivan kiva perinne! Ystäväpariskunnan kanssa viime vuona pöythään tipahti varsinainen pommien pommi ko kävi ilmi, että molemmat perheet oli raskaana ja lasketut ajatki oli vielä siinä vaiheessa jotakuinki kymmenen päivän erola. Ihan käsittämätöntä! No, tänä vuona meän pikku pommit olivat edehleen mukana mutta istuivat omissa syöttötuoleissansa. (Ja vaikka erittäin nätisti olivatki, niin kyllä he enempi tänä vuona näkyivät ja kuuluivat ko viime vuona.) Niin se elämä muuttuu, ja vappubrunssit siinä samala.

Mutta tiättäs tet mikä ei ole muuttunu? No vappupyöräily! Se on kuulunu sekä lapsuuen että opiskeluvuosien vappuihin hyvin vahvasti. Tänä vuona meän perhe korkkasi kauen pyöräillen Pohjanhovhiin vappulouhnaale. Siinä samala tuli testattua miten NordicCab kulkee pyörän perässä. Ja loistavastihan se kulkee! Hieman yllättäen ongelmaksi meinas vain heti kotoa lähtiessä muodostua se, että mie en ossaa näköhjään perruuttaa oikeaoppisesti. Oishan se pitäny arvata. Auton peräkärryki tuottaa ongelmia, niin tottakai pyöräkärryki. Voi aaaarrgggh! Siinä oli kyllä vappumieli koetuksela. No, saima hyvät naurut! Samoin kun kotimatkala pysähyimä joenranthaan penkile istuskelheen, ja minun piti yrittää perruuttaa kärry sopivasti siihen baanan viehreen. Voi... huoh! Joku saa vielä hyvät videot kuvattua YouTubeen jos sattuu paikale ko meikäläinen perruuttellee tuon kanssa...

Kärryperruutuksien lisäksi tämän päivän toinen (tai kolmas) Mrs. Bean - hetki oli kun saavuthiin sinne vappulouhnaale, ja tajusin olevani TÄYSIN alipukkeutunu. En ymmärrä missä aivokuoliossa olin lähteny ihan rehellisissä lenkkeilyvaatheissa! Siis aivan kertakaikkihaan lenkkareissa, ulkoiluhousuissa ja oranssissa Torstain hupparissa. Voi äiti!!!! Oishan sitä nyt voinu vähän jotaki fiksua kattoa päälensä vaikka pyörälä liikuthiinki. Se pyöräily oli meilä niin keskiössä ko lähtöä tehtiin, että ei jotenki aateltu mihin olhaan menossa. Siinä kun me sitten tallustelthiin hovimestarin ohjaamana pöythään ystäväni Sannan kanssa peräkkäin - toinen korkkareissa ja upeassa mekossa, toinen lenkkareissa ja oranssissa hupparissa - ei voinu muutako nauraa! Mutta kuten todettu; niin ne vappupäivät muuttuu: vuojen 2019 vappubrunssile tulen saapuhmaan upeampana ko koskaan! Siinä kuulkaa korkkarit kopisee ja korut kilisee ja herkkänäkösiä häikäsee!