Sen tietää aina tästä mähöstä olosta ko on nautittu elämästä. Ja siis ylheensä just joulun ja pääsiäisen jälkheen. Aijjettä me olhaan syöty! Aamua iltaa. Mitä sitä kaunistelheen. Äiti loihti meile semmoset mannermaiset aamiaiset joka aamu, että järkevämpi ihminen ois selvinny sillä satsila seuraahvaan päihvään. Mutta meilä se riitti just ja just lähimmän laavun äärele siirtymisseen, jossa paistelthiin (tai siis äiti paisto) notskilättyjä ja kärryytethiin hiillos- ja verimakkaroita auringonoton lomassa. Laavupäivän jälkheen hääty tietenki olla vielä koko perheen yhteinen illallinen, mitä ennen otethiin ookheeksi (=välipalaksi) vähän GB Glacen Big Pack Ischoklad - jätksiä ja/tai mämmiä. Illallisen jäkheen ennen nukkuhmaanmenoa iltapalaksi on sitte ollu oikeastaan joka ilta lasilliset hyvvää viiniä, leipäjuustoa, sinihomejuustoa ja ehkä vielä vähän iltapalan jälkkäriksi sitä jätskiä. Voi että meilä on ollu mukavaa! Toki liikuttukki on, mutta ei sillai, että kalorit ois jääny jotenki miinukselle...
Kyllähän näilä pyhien seutujen mahottomalla syömisellä on ainaski se tarkotus, että todellaki tekkee nyt mieli palata ruothuun ja syä koko tuleva viikko pelkkiä ituja! No, toki nyt kotia pääsiäisen vietosta laskeutunheena täytyy vielä tämä viiminen pyhäpäivä fiilistellä, ja syä viimiset mämmit ja jua loputki
Påskmustit kaapista, koska kukas niitä ennää pääsiäisen jälkheen haluaa? Samoin ko Julmustiä ei haluta jua muulloin ko jouluna. Ja rehellisyyen nimessä täytyy sanoa, että minusta vähän tuntuu, että ei Julmust eikä Påskmust maistu täälä Rovaniemelä yhtä hyvältä ko Tornionjokilaaksossa juotuna. Mie luulen, että makuhermot vaatii sen tietyn tunnelman ja ympäristön. Eihän joulukinkku tai lanttulaatikkokhaan maistus juhannuksena hyvältä! Tai mämmi jouluna. Näissä hommissa on ehkä sammaaa mystiikkaa ko niissä notskilätyissä... Siis ko ne ei lihota. Toisin ko ne kotona sisätiloissa paistetut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti