Pienet pettymykset piristää

Kävin just juoksemassa SantaSportissa mattotestin (tasotesti, eli ilman maskia), että saisin vähän kuvvaa tämän hetkisestä juoksukunnosta, ja sais vähän tarkempia sykerajoja. Taas kyllä jännitti, mutta hiihtohaasteen kuntotestien ylpistämänä olin kuitenki itsevarma: tässähän on reenattu puoli vuotta, joten tottahan se mattotestiki hyvin mennee!

No, ei se nyt niin kauhean hieno se tulos kummiskaan ollu. Sykheet pomppasi liian nopeasti liian ylös, ja koko juoksu tuntu ihan hullun raskaale verryttelystä lähtien. Maitohappoja kuvittelin kestäväni paaaaaljon paremmin, mutta tulipas todettua etten kestäkhään. Lopetin siinä vaiheessa ko syke oli 203. En ees tajua miksi lopetin, ko ois kyllä ehkä vielä piirun verran menny. Äh.

Siinä mie sitte mökötin aikani. Ensimmäinen ajatus oli, että "haen kyllä SantaSportin kahvilasta ihan kostoksi jotaki hyvvää". Onneksi testauskeskus on eri rakennuksessa ko kahvila, niin kerkisin siinä matkala leppyä, ja lopulta ostinki semmosen terhveellisen smoothien. Siinä sitä imeskellessäni päätin, että tästä tämä lähtee taas; operaatio juoksukunnon kohotus! Nyt testin päättymisestä on pari tuntia, ja olen jo ihan innoissani tulevasta! Kyllä ihminen on soppeutuvainen, ja tämmösistä pienistä pettymyksistä saapii kummasti potkua kuitenki. Ja mikäs tässä, ko on tuliterät juoksupopotki:

Nuo on minun kolmannet Asicsin Nimbukset. Olen sen mallin hyväksi havainnu, vaikkaki värit mennee kamalimmiksi vuosi vuojelta. Ostin välissä yhet Mizunot, mutta niilä se juoksutuntuma ei ole ollu yhtä hyvä. Nämä uusimmat beibet pääsee ensimmäisele lenkilensä Tromssassa, sillä huomena aamula lähen sinne työreissuun. Elämä on ihanaa, vaikka vielä - todistetusti - liian hapokasta!