Aamun sorbetinsekasia ajatuksia

Tämä on semmonen totaalinen tööt-aamu! Minua ei ylheensä kyllä haittaa kellojen siirtelyt yhtään, se on minusta kiva juttu, mutta tänä aamuna toivoin, että en ois menettäny sitä yhtä tuntia. Eilen olin koko päivän mahtavassa kielten ja äikän opettajien yhteisessä koulutuksessa Arktikumissa, ja illala menthiin sitte vielä kieltenopeporukalla syöhmään  Lappi-ravintola Nilhiin. Kuten aina, ruoka oli mahtavaa: söin alkupalaksi tattikuksan - aivan taihvaallista, pääruoaksi Jäämeren lohta - niin ikhään taihvaallista, ja jälkiruoaksi suklaakakkua, joka vaatii vähän analyysiä.

Itte kakku oli kyllä koostumukselthaan ihan hyvä, eli ei liian kuiva, vaan sopivan kostea. Ei silti ihan mutakakku. Tämmöselle persole se makkeustaso ei kummiskaan ollu riittävä; se oli ehkä tehty sitte (minun makhuun) liian tummasta suklaasta. Pettymys oli myös suuri, ko tajusin, että se pallero siinä kakun päälä oli tyrnisorbettia, mitä en ollu hoksannu tilatessa, ko lopetin ruokalistan lukemisen siihen "suklaakakku"-sanhaan, jonka perässä kyllä selvästi luki "Nilin omaa tyrnisorbettia". Tuossa on nyt kaks ongelmaa: tyrni ja sorbetti. Tyrnimarjat sinänsä on ihan mahtavia, ja söisin niitä kyllä mielelläni missä vain paitsi jälkiruoissa! Miksei voijja pittää niitä marjoja erikseen? Syöhään ne puurossa, tai ehkä jossaki rahkajälkkärissä tai täytekakuissa, mutta ei suklaajälkiruoissa! Vielä pahempaa ko marjat jälkkärissä on vain se, että niistä on tehty sorbettia. Miksi? Sehän on semmosta kirpeää, mutta kummiski vetistä, sullaa liian nopeasti, ja on koostumukselthaanki ikävää. Miksi siihen suklaajälkkähriin häätyy aina keksiä jotaki raikasta joka muka tasottaa sitä makeaa? EN HALUA RAIKASTA, HALUAN MAKEAA! Ylheensä kyllä pyyän saaha tuomosten sorbettien tilale esim. vaniljajätskiä tai kermavaahtoa. Eilen illala tyrnisorbetti sai sullaa rauhassa jälkkärilautasen reunale.

Sorbettia lukhuunottamatta ilta oli oikein mukava, mutta hymy hyyty ko tulin kotia, ja tajusin, että kesäaikhaan siirtymisen takia kello oliki oikeasthaan jo 12, ja yöunet on tuntia lyhemmät. Nyt (n. klo 8.45) olhaan nimittäin jo matkala kohti Torniota Tornionlaakson Musiikkiklubin vuosikokkoukseen. Koetin tehä ittestäni pirteän kaikin keinoin:

Tuula-tätin (= kosmetologi) ohjeistama kirkastava, raikastava ja uudestisynnyttävä "äkkikomea"-kasvonaamio (jota ittelä tullee käytettyä vain hätätilantheissa), appelsiini (koska se on jotenki kaiken pirteyen symbooli) ja tietenki joka-aamunen kahviannos. Näilä mie luotan pärjääväni! Väsymystä torjuu tehokhaasti myös se tieto, että sielä vuosikokkouksessa näkkee pitkästä aikaa tärkeitä ihmisiä, ja ennen kaikkea: pääsee Haaparannale Ica Maxiin kauphaan! Eilen jo Nilissä henkisesti valmistauvvuin tähän herkkujen joppaukseen ko vieressä istu Torniosta lähtösin oleva kollega. Hänen kans käsitelthiin mm. se ongelma, että IcaMaxissa tullee lastattua kori niin täytheen herkkuja, että mithään oikeita ruokia ei mahu matkaan. Tunnistan ja tunnustan tämän ongelman, mutta en ehkä vielä tänhään aijjo tehä sille mithään!