Vielä viis yötä. Lauantaiaamuna, 15.3.2014 koittaa se hetki, jota varten olen tehny töitä elokuusta lähtien. Klo 10.00 alotan 60 kilometrin matkan, jolla mitathaan mitä olen saanu aikaseksi tämän puolen vuen aikana. "Ensilumen hiihtohaaste" -niminen projekti tullee päätökseensä.
Tällä hetkelä kilometrejä näilä lumila on takana aika tarkoin 734,6 eli olen ainaki siltä osin tyytyväinen, meni lauantain Napapiirin hiihto miten hyvänsä. Tuo kilometrimäärä saattaa nimittäin hyvinki ylittää minun koko aikuisiälä ennen tätä talvea saavutetut kilometrit. Mutta mikä se on joka saapii ihmisen höyrähtähmään tällä laila? Meilä päin sanothaan aivan pöyryiksi tämmösiä ihmisiä jotka innostuu ja hurahtaa kaikenlaisseen. Semmonen mie vissiin olen. Siis että aina höyrähän kaikenlaisseen. Tai no, ittehän mie kyllä esitän asian niin, että mulla on elämässä "aina joku projekti menossa". Kuulostaa jotenki paremmalta ko pöyryäminen.
Nyttenki olen ilmottautunu juoksukurssile, joka alkaa just sopivasti ko tämä hiihtohaaste päättyy. Toukouun lopussa menen Oulun Terwamaratonile parantahmaan puolikhaan maratonin aikaa, ja syksylä sitte toivottavasti klaapin elämäni ekan maratonin , ettei vain pääse projektit loppuhmaan! No mutta onkos se kuitenkhaan niin väärin? Että on aina joku tavote mihin pyrkii? Mulla ne projektit ja tavotheet liittyy aina joko liikkumisseen tai syömisseen (esim. herkkulakot ja keittokuurit). Tietenkihän pysyvät elämänmuutokset ois tavottelemisen arvosia, mutta jotenki mie en jaksa innostua jostaki, jonka yrittää saaha kestähmään koko elämän. Huijja ko työlästä. Ja tylsää!
Mutta vähän kysseenalasta näissä minun hommissa on se, että oli projekti mikä hyvänsä - liikkumisseen tai syömisseen liittyvä - aina on palkintona hyvvää ruokaa ja herkkuja. Kaikhiin projekteihin kuuluu olennaisena osana se, että mie suunnittelen "mitä mie syön sitte ko tämä on ohi". No joo, tietenki vois miettiä muita palkittemiskeinoja, kuten matka, elokuvat tai teatteri muttako olennaisena osana sekä matkaan, elokuvhiin että teatterhiin kuuluu HYVVÄÄ RUOKAA JA HERKKUJA!
No, kyllähän näistä pöyryämisistä on aina jääny pysyviäki elementtejä elähmään, joten ei se ittensä palkitteminen syömisillä mithään kaaja. Tulevan lauantain iltameny on vielä suunnittelematta, mutta sen verran voin luvata, että maitorahkaa en ainaskaan syö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti