Tulen kotia, otan kengät pois, kävelen kauppakassin kans keittihöön, otan jätskikauhan, istun pöyän äähreen, edehleen takki päälä ja pipo päässä, ja syön yheltä istumalta melkein koko paketin. Harmittaa. Tarkemmin ajateltuna se ei ollu ees niin hyvvää. Tässäkö se nyt oli? Minun herkkupäivä? Takki päälä, pipo päässä, kauppakassi purkamatta. Herkut syöty, eikä perjantai-ilta ole ees vielä alkanu. Hyvänen aika, mies ei ole ehtiny ees vielä sisäle autosta! Tässäkö se oli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti