15 viikkoa h-hetkeen

Rovaniemi Marathonin palkinnot

Kuten kuvasta näkkyy, juoksasimpa tuossa lauantaina Rovaniemi Marathonila elämäni ensimmäisen 10 km. Siis eka kertaa niinkö tuomosessa tapahtumassa. Se oli kyllä tosi hyvä kokemus! (Varsinki sen Terwamaraton-fiaskon jälkheen...) Juoksu kulki hyvin, ja olin aivan tyytyväinen aikhaan, joka oli 1.01.09. Minuksi erittäin hyvä! Jäi kyllä sen verran tympässeen tuo minuutti ja yheksän sekuntia, että häätyy syksylä osallistua vaikka Ruska-maratonile ja koittaa juosta se kymppi alle tunnin.

Täytyy myöntää, että vaikka tässä nyt kilpailenki vain itteäni vastaan, enkä missään nimessä vertaile itteäni muihin, niin kyllä vähän tuntu jotenki epäreilulta, ko kuuntelin paria tuttavaa sen juoksun jälkheen, jotka ilosena selitti, että "ollaan alotettu juoksu vasta pari kuukautta sitten ja ihan helposti meni alle tuntiin tuo kymppi". No AIJJAA! Mie olen juossu vuojesta 2006, enkä vieläkhään saa kymppiä alle tunthiin! Eikä todellakhaan menny helposti saaha aika nuin lähele tuntia!

No, mutta tasan ei käy nallekarkit tässä elämässä. Täytyy vain hyväksyä, että ehkä mie en tämmösenä Luojan luomana persjalkasena ja muutenki raskasluustosena (??) muusikkosuvun jälkeläisenä ole tarkotettu miksikhään juoksijaksi. Minun täytyy ehkä tehä enemmän töitä ko monen muun saavuttaakseni jotaki näissä urheiluhommissa. Ja hyväksyttävä on seki, että ne saavutukset on isoja vain minun päässä, eivätkä siis saa huomiota valtakunnallisessa, saatikka kansainvälisessä mediassa. Tai no, edes paikallismediassa.

Mutta uutta matoa koukhuun, sano mummo hangessa pilkilä ko kissala pöytää pyyhki... vai miten se meni? Ilmottauduin juuri Vantaan maratonile 12.10.2014. Maratonile. Siis MARATONILE. KOKOHNAISELE! Minun suuri haave - jostaki käsittämättömästä syystä - on juosta joskus maraton. Vuona 2012 ilmottauvvuin samaselle maratonile, mutta en sitten päässykhään sinne (hyvin monesta eri syystä.) Jospa tänä vuona ois vihdoin tuulet suosiollisia, ja saisin rohvellettua sen 42,195 kilsan matkan numerolappu rinnassa. Aikatavotheita ei ole. Tai on. Toivon nimittäin olevani maalissa ennen reittimerkkien kerrääjiä.

Jotta tämä minun 15 viikon matka kohti seuraavaa unelmaa alkais asiallisesti, ostin eilen itteleni tuomosen Spibeltin, joka on kuulemani perusteela hirvittävän kätevä mm. kännykän kuljettamisseen lenkilä (jos/kun ahistaa se kätheen laitettava kännykkätasku). Tämä tsemppaa minua ainaski tämän viikon lenkkien verran. Kattothaan mikä motivoi sitte ens viikola...