Perso pensaassa

Se tuli aivan pyytämättä ja yllättäen, niinkö faksit poliitikoile. Nimittäin mustaviinimarjastusinspis! Viiettä syksyä vietethään tässä talossa, ja ainoat, jotka on pihan penssaista viinimarjoja keränny on ollu (silloin) 3-vuotias kummipoika ja eläkeikänen anoppi. No, okei. Pakko myöntää, että on aviomieski jonku kipollisen sieltä tuonu. Eli tuliko nyt varmasti selväksi, että ainaskaan talon emäntä ei ole marjan marjaa omista penssaistansa koskaan poiminu? Täysin shokkina itteleniki huomasin yhtäkkiä tänhään kyykkiväni pää viinimarjapenssaassa ilmeisen päättäväisenä siitä, että nyt loppu lapsi-, eläkeläis- ja miestyövoiman käyttö. (Tässä asiassa.) 

Mie olen niin lapsellisen ylpeä ittestäni, etten tiä miten päin olisin! Ihailen tuota aika isoa kulhollista minun itte kerräämiä viinimarjoja!! Miten mie ikinä raskin niitä syä? En kyllä ainaskaan viehraile syötä. Viehraat saavat syä minun itte ostamia mustikoita, puolukoita ja punaviinimarjoja.

Nyt mieki voin ainaki vähän osallistua kaikhiin marjastuskeskusteluihin! Jee jee! Paitsi että täytyy kyllä ihan rehellisyyen nimissä myöntää - silläki uhala, että minun Lyskan Marttojen puheenjohtajuus asetethaan vaakalauale - että eihän tuo hauskaa hommaa ole! Selkhään sattuu huonot asennot, pensasitikat hyökkää, oksat kutittellee ja just aina kaikista isoimmat marjat tippuu maahan sinne keskele pensasta. Juu, eikhään tässä tunnin mittasessa marjastussessiossa ollu aivan nokko tälle syksyä. Kattoma taas sitte syksylä 2015. Alan jo tsempata itteäni siihen.