Olipa vaiherikas ja aktiivinen vuojenvaihteen seutu. Siinä kirkastu yksi jos toinenki asia, mutta ehkä eniten se, mitä toinen helsinkiläisistä ystävistämme totesi jossaki vaiheessa kuluhneen viikon Lapin vierailuansa: "Oli tilanne mikä hyvänsä, niin aina teillä on joku, jolle soittaa!"
Hetken mietittyäni, tajusin hänen olevan oikeassa:
Kiihreessä lähethiin ennen uutta vuotta kotoa reissuun. Soitethiin anopille ja appiukole, että jos voisivat käyä tekemässä lumityöt.
Pellossa ootti tyhjä kotitalo, jossa laitethiin heti leivinuuhniin tulet. Ennen nukkuhmaanmenoa halusin laittaa pellit kiini, ettei lämmöt karkaile, mutta en muistanu mikä niistä kolmesta on häkäpelti. Soitin äitile.
Seuraavana päivänä lähethiin kelkkaihleen. En ollu varma mikä reitti on järkevin. Soitin isile.
Toinen kelkka hyyty keskele pimeää mettää. Saathiin se kulkehmaan lähimmälle tiele, ja sinne piti saaha peräkärry, jotta se voihaan kuljettaa pois. Soitin Tuomo-setäle.
Tuomo-setän tallissa kelkkaa tutkithiin, ja sitten Tuomo soitti kaverinsa Reijon kattohmaan tilannetta.
Seuraavana päivänä alethiin lämmittää paljua. Mitenkäs se tapahtuu? Soitin äitile.
Ei kuunneltu äitin ohjeita, joten kävi sitten niin, että kamiina halkesi. Soitin ystävällemme Rauskile, joka ossaa hitsata.
Samana päivänä moottorikelkasta alko kuulua kummallista kolinaa. Soitin isile. Ja sitte Tuomo-setäle.
Käythiin laskettelemassa seuraavana päivänä Ylläksellä. Sielä meni niin pitkään, että ei oltas jaksettu tehä ruokaa. Soitin mummole.
Saathiin meän bändile keikka Äkäslompohloon, ja tajuthiin eilen, että tarvithaan sielä joku paikka missä ootella keikan alkua. Soitin Anneli-tätile, jolla on sielä mökki.
Niin. Mulla todellaki on pitkä lista ihmisiä joille soittaa. Oli tilanne tai ongelma mikä tahansa. Ja kaikki auttaa takuuvarmasti. Pyytheettömästi. Kuinka onnekas sitä ihminen onkhaan!
Ja hei; mullekki saapii soittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti