Uusi kymmenlukema puntarinnäytössä! Ja ihan väärän kymmenluvun! JAIKS! Ne kuulusat "joulukilot" (tai ehkä paremminki "maratoninjälkheisen masennuksen aiheuttamat kilot") oli tuplasti isommat ko mitä ootin. Eikä todellakhaan ole kyse lihaksista. Sen voin kertoa. (Toki geeneiläki on oma ossuutensa, ko satun kuuluhmaan siihen ihmisryhmään, jonka ei kestä ees Snickersiä kattoa ko se jo näkkyy poskien pullotuksena...)
Noin 10 minuutin järkytyskohtauksen jälkheen päätin alkaa tuumasta toihmeen, eli kartothaan tilantheen.
Siihen meni sekunti: Liikunnan vähyys ei tässä nyt ole ongelma ollenkhaan, vaan se mitä mie SYÖN! Vitsit mikä oivallus! Olen sen tänne bloghiinki kirjottanu jo ainaki neljä kertaa. Miten se oikeanlainen syöminen voi olla niin vaikeaa? Pienin askelin on siis edettävä, vaikkaki mie tykkään enemmän semmosista repäsevistä alotuksista. (Jotka ikävä kyllä monesti johtaa myös repäsehviin lopetuksiin...) Nyt on tehtävä asiat niin, että ne onnistuu!
Ensimmäinen askel on jo melkein saavutettu, eli me olhaan alettu laittaa ruokaa kotona enemmän, ja nimenomhaan monipuolista ruokaa. Se on suuri voitto! Toki sen kans ponnistelhaanki vielä... (Esim. eilen loihtimissani maksapihveissä oli puolison mielestä liian isot sipulipalaset ja vähän liian vähän suolaa...)
Toinen askel on nyt tämä kaikista vaikein juttu, eli Mr. Sugar. Tämä ensimmäinen päivä ilman herkkuja joulunajan iiiisojen herkkumäärien jälkheen on ollu ihan kamala. Koko illan olen vain oottanu, että pääsis nukkuhmaan, että tulis äkkiä huominen, jolloin sokeritta oleminen ois taas vähän helpompaa. Ehkä. Luultavasti ei.
Vaikka totesinki liikuntapuolen olevan kunnossa, saan tilasuuen parantaa sitäki osastoa hieman. Mulle on nimittäin tulossa upouuet pertsan sukset!! JEE! Kävin tänhään ostamassa niihin nämä Salomonin monot. (Sauvatki piti ostaa, mutta ne unohtu.) Näilä asseila siis kohti uutta, parempaa kymmenlukua puntarissa: pertsa ja sokeriton elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti