Karkkivahinko

Keikka soitettu. Tarjolla on yöpallaa. Kävelen seisovan pöyän luokse, ja vanhasta muistista kerrään lautaselle kaikkea mitä tekkee mieli. Menen istuhmaan ja syöhmään muitten kans. Istuthaan, syöhään ja jutelhaan. Yhtäkkiä mieheni toteaa että "Sulla vissiin ihan hyvin sujunu se sokeriton tammikuu...". Sekunnin murto-osia kulluu ennen ko tajuan, että pitelen käsissäni puolikasta hedelmäkarkkia. Toinen puolikas on suussa. Jaa muutama jo mahassa. Mitä ihmettä?? Refleksinomasesti sylkäsen sen puolikhaan lautaselle. Aivanko se nyt ennää auttas! Kaikki nauraa. Mieki nauran. Mutta sisälä itken. Miten tässä näin kävi? Ja vielä ihan vahingossa! Herkkulakko on menny niin kivuttomasti, eikä ole ees mielen vieressä käyny sortua. Ja nyt se sitte tapahtu näin. Täysin harkitsematta, suunnittelematta, yllättäen ja huomaamatta. Liha on paitsi heikko, myös huolimaton!

Ja eniten kyllä harmittaa, etten tajunnu nauttia oikein kunnola niistä muutamasta hedelmäkarkista jotka ehin syä.