Mie en jaksa lopettaa ihmettelemästä tätä ihmisen kykyä innostua uuen elämän alottamisesta aina uuestaan ja uuestaan! Parhaita alotusaikoja ovat tietenki vuojen alku, lukuvuojen alku ja kaikki maanantait. Mie olen huomannu, että muina aikoina alottaminen on vaikeampaa. Lähes mahotonta.
Tavoilleni uskollisena päätin mieki taas alottaa vaikka mitä tämän vuojen alusta. Mm. herkkulakon. Tai no, en ihan vuojen alusta, koska vuojen eka päivä oli perjantai, eikä perjantaina voi alottaa mithään! Ja sitä paitsi olis ollu tosi eesvastuutonta alottaa herkkulakko uuenvuenpäivänä, jolloin meilä oli vielä mökki täynä herkkuja, ja mm. kuvan iiihana suklaakakku yli puoliksi syömättä. Ei ois ollu reilua jättää muuta seuruetta tuhoahmaan kaikkea ilman minua. Kaikki yhen ja yksi kaikkien puolesta! Ja joukkue tarvii tähtipelaajansa, kuten eilisessä jääkiekkopelissäki nähtiin!
Mulla on nyt siis menossa herkkulakon kolmas aamu. Mieli on päättäväinen, mutta päätä särkee. Totean jälleen kerran, että on tuo sokeri kyllä oikeasti koukuttava huume. Alun perin oli tarkotus viettää täysin sokeritonta tammikuuta, mutta koska keksin tämän idean vasta uuenvuenaattona, tajusin, että mie en ehi/jaksa/halua perehtyä täytheen sokerittomuutheen, koska se tarkottais mm. suolakurkkujen ja ketsupin yms. heivaamista pois kaapeista. Päätin, että selkeitten herkkujen lopettaminen riittää. Tässä samala tutkiskelen kaupassa pakkauselostuksia vähän tarkemmin, ja koitan valita sokerittomia vaihtoehtoja.
No, herkkulakko ja sen alottaminen ja nämä vierotusoihreet on tuttua hommaa. Päätin siis alottaa toisenki lakon. Nimittäin ostolakon. Olen jo pitkän aikaa ahistunu kaikesta tästä tavaranpaljoudesta. Viime vuosina vaatheitten ostelusta on tullu mulla ihan älytöntä. En ole mikhään vaatheila koreilija, mutta liian useasti tullee osteltua uutta, koska minun on ihan pakko saaha tuo ja minun elämä ois niin paljon parempaa jos mulla ois tuo ja tuo ja tuo. Ja liian nopeasti kyllästyn sitte kaikheen. Vaatekaappieni runsaan sisällön olen tiedostanu jo syksylä.
Mutta tilanne kulminoitu erityiselä tavala eilen: Mulla on semmonen pakkomielle, että en voi laittaa silittämättömiä vaatheita kaaphiin, joten kiihreisen syksyn aikana kodinhoitohuohneen tasole on kerrääntyny aikamoinen kasa silitystä oottavia vaatheita. Ihan säikähin ko kannoin sen vaatekasan sohvale, ja päätin alkaa silithään sen pois; miten tässä voi olla näin paljon vaatheita, ko vaatekaapitki on vielä ihan täynä???? Siis hyllyt pursuilee ja hengarikaapit on täynä jos minkälaista rättiä. Mistä ihmeestä tämä kasa on tullu??
Siinä silittäessä löysin kasasta semmosia vaatheita, joitten olemassaoloa en ees muistanu! Nyt alkaa siis operaatio vaatekaapin perkaus ja siihen liittyvä ostolakko. Tiukka lakko alkaa erinnäisistä syistä vasta 15.1. (joka kylläki on perjantai, mutta se ei tässä lakossa ole ongelma). Sitä ennen ei ole tarkotus vettää mithään shoppailuövereitä. (Toisin ko herkkulakkoa edeltävänä iltana herkutteluöverit.) Vain tarpheesseen ostan ennen lakon alotustaki. (Kyllä, tiedostan, että tarve on hyvin häilyvä käsite...)
Vierotusoihreita lienee tästäki lakosta herkkulakon tavoin tulevan, sillä kyllähän se uuen ostaminen tuottaa aivan erityistä mielihyvää! Mulla ei ees koskaan ole mithään shoppailumorkkiksia, ja se on aika pelottavaa. Ainoa mikä joskus harmittaa on se rahanmeno. Mutta nyt haluan säästää rahani johonki aihneettohmaan. Elämyksiin.
No entäs lakkojen loppumispäivät? Säännöt? No. Edellisistä lakkoiluista poiketen, aijon testata omaa maalaisjärkeäni. Onnistuuko? Se jää nähtäväksi.
Mutta oisko kesäloman alku kuitenki hyvä tavote ajallisesti? Ja lakkojen keskeyttäminen mahollisilla matkoila sallittua?
Ja yks tärkeä huomio: Herkkulakon ulkopuolele jää tietysti laskiaispullat. Kuten aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti