Paheksuntaa

Tässäkö se on? Tämän aktiivisen elämän hinta? Kotipiha on nolo. 21 kuollutta pensasta, yks kuollu puu, ja viinimarjapenssaissa on vielä ne viimevuotiset marjat, joita (silloin) kolmivuotias kummipoika ei jaksanu kerätä. Ja kukkapenkki näyttää tältä.

Anopilla oli sen verta huumorintajua, että tööttäsi tuohon viime vuona potut ja mansikat. Sielä ne oli sulassa sovussa minun kuuliljojen kans (löyätkö kuvasta?). No, tänä vuona jäi potut laittamatta, mutta mansikoita tuli kulhollinen. Juuri sopiva määrä, sillä yhtään enempää en ois jaksanu kerräilläkhään.

Tuossa kukkapenkissä on niin paljon kaikenlaista (saattaa olla vielä talon edellisenki emännän monivuotisia), että en ees erota rikkakasveja. Ja vaikka erottasinki, niin mitäs sitte? Eli mitä mie tässä selittelen. Miksi mulla ei vois olla aktiivinen elämä omala pihala? Huitelisin vähemmän muuala, ja hoitasin pihan viimisen pääle niin, että anoppi, äiti ja mummot sais olla ylpeitä. Mikä siinä ois niin vaikeaa? Ei varhmaan mikhään. Mutta jostaki pitäs löytyä kiinnostus. Ja sitä ei just nyt löyvvy, joten jatkan itteni paheksumista. Aina ko ehin.

P.S. Kyllä, olen suunnitellu kivipuutarhaa. Mutta seki häätys TEHÄ.