Ahistushikeä pukkaa

Joskus on päiviä, että aamusta lähtien oottaa vain, että ois jo ilta, ja otta on rutussa jo aamukahvia keitellessä. Joskus semmonen päivä sujjuu kuitenki yli odotusten! Joskus taas se mennee vielä kärttysemmin ko aamula ossaa aavistaa. Kuten tänhään. Koko päivä oli semmosta "kädestä suuhun" -menoa. Otta kurtussa. Oppitunnit meni vähemmän sujuvasti. Liian useasti piti vastata opiskelijoitten kysymyksiin että "ootappa ko mie tarkistan", ja jatkuvasti oli semmonen pieni ahistushiki ottala. Liian useasti piti sanoa jotaki negatiivista. Vaatheetki oli epämukavat. Kivuila vihotellu jalkaki vaivasi. Päätin jo ennen yheksää, että pietän tämän viikon herkkupäiväni tänhään.

Jotaki piti keksiä, jolla päivän huonojen fiilisten runnoma mieli vähän piristyis. Aikani lapsi ko olen, niin materiallahan sitä hyvää oloa haethaan, mikäli taloudellinen tilanne sen juuri sillä hetkelä sallii. Mitäpä sitä kieltähmään!

Ja urheilukaupasta se löyty! Nimittäin harmaan päiväni valopilkku: uuet juoksulenkkarit, Asicsin Nimbukset, ja vielä hurjassa alessa! Väri ei taaskaan miellytä (kuten ei huhtikuussakhaan ko viimeksi ostin Nimbukset), mutta nuo on minun jalale parhaat! Ja niilä tuntuu turvalliselta juosta asfaltillaki, ko vaimennukset on niin ruhtinaalliset. Luulenpa, että nämä popot saavat kunnian juosta Vantaan maratonin, JOKA ON MUUTES TASAN KUUKAUDEN PÄÄSTÄ! (Siinäpä varsinainen ahistushien paikka...)

Ruokakaupassa ootti hurjasti mahtavia yllätyksiä!! Pakastealthaasta löyty Kolmen Kaverin Jäätelöä (jota söin viimeksi huhtikuussa Helsingissä), jota ei aikasemmin ole saanu käsittääkseni Oulua pohjosempaa, ja NYT SITÄ ON ROVANIEMELÄ. Wau! Herkkupäiväni jäätelöksi arpoutu hävettävän pitkän valintasession jälkheen ihan vain mielikuvituksettomasti suklaajäätelö. En jotenki uskaltanu ottaa riskiä, ja valita tälle illale esim. mustikka-kardemummaa. Suklaajäätelö on kuitenki suklaajäätelö, eli varma valinta. 

Kassojen vierestä bongasin myös tuon Maraboun Tuc-keksisuklaan, jonka saapumisesta Suohmeen ystäväni Virpi toki WhatsAppasi jo viikko sitte. Kannoin vastaavaa Milka Tuc-suklaata viime syksynä Saksan reissulta isot pinot, ja tämä Maraboun versio oli enemmän ko vastaus rukouksiin! Milka on  mahtavaa, mutta Marabou on.... mm-mmmmmm....

Nyt mie istun kotisohvala, hymy korvissa uusien lenkkareitten ja herkkujeni keskelä, enkä ees huolehi huomisen aikasesta keikkareissule lähöstä. 

Niin mikä ahistushiki?