Makaronivellilä ja ohrarieskala maratonile

Kakstoista yötä elämäni yhteen suurimmista koitoksista. Maraton. Kokonainen. Jännittää. Pelottaa. En ole pystyny juoksehmaan suunnitelman mukasesti, ja nämä viimiset vajaat kaks viikkoa jäävät hyvin vähäjuoksusiksi myös.

Päätin keskittyä seuraavien 12 päivän aikana lähes täysin siihen, että minun korvien väli on terässä siinä lähtöviivala. Luotan siihen, että juoksukunnole olen tehny sen mitä voin, ja loput menhään sitten pääkopala. Mitä tämä nyt sitte vaatii? No kuulkaa se vaatii minun taphauksessa rauhottumista. Henkistä lepoa. On kertakaikkihaan pakko höllätä jostaki päästä. Minun pää on uupunu.

Aloin miettiä, miten sitä vieteriä sais löysättyä vähän. Aivan täysin yllätyksenä miehleen tuli ensimmäisenä Serkkumummon makaronivelli! Siis tä? Sitä mieki ihmettelin! Mutta jotenki se edustaa semmosta rauhallisuutta, ko sitä syöthiin aina illala ko olthiin mummolassa yötä. Siinä vaiheessa ko makaronivelli oli valmista, päälä oli jo yöpaita, ja mummon olohuohneessa oli hämärä valaistus. Jotenki se muisto siitä on niin rauhallinen. 

Siispä tuumasta toihmeen, ja makaronivelliä keittehleen! Mummole piti toki soittaa ja kysyä suurustusohje, koska viimeksi (v. 2005) ko olen tätä velliä tehny, olin Kanadassa, eikä mummole voinu soittaa, eikä mulla ollu makaroneja, vaan piti käyttää nuudeleita, enkä muistanu yhtään miten sitä piti suurustaa, joten siitä tuli semmosta ällöttävvää aivoklönttikeittoa. Jäi syömättä. Tällä kertaa velli maistu erittäin hyvin! Ja onneksi aviomies ei ollu kotona, sillä minhuun upposi koko kattilallinen. Ja olo oli rohki rauhallinen!

Rauhallisuutta ja seesteisyyttä mulle edustaa myös jotenki tuohreen leivän tai pullan tuoksu. (Kumma homma, sillä leipomishetket lapsuuskodissa ei ollu kovin rauhallisia, ko kyttäsin aina sitä pullapeltiä, että koska äiti kääntää selkänsä, että mie voin sallaa napsasta sieltä joukosta raakoja pulllia.) Siksipä varhmaan kauphaan nälkäsenä töitten jälkheen mennessäni ( = virhe!), mukhaan tarttu uunituore ohrarieska. Kyllä on olo rohki rauhallinen ko kotona saapii nauttia maitolasin kans tuohreen rieskanpuolikhaan jossa on voita päälä. Tokihan vois olla idyllisempää, jos leipasis sen tuohreen leivän itte, mutta se saattas järkyttää tätä minun rauhottumistavotetta, ja vaarantaa koko maratonile osallistumisen, joten parempi ostella vain valhmiina rieskat nyt tässä vaiheessa.