Siinä se nyt on! Minun suuri uroteko kuluhneela viikola. Lyskan Marttojen puheenjohtajan syksyn marttamaisin teko. Reiphaan reservinupseerin kotitalousnäyte. Todiste Ylitalon suvun kokkausgeeneistä. Tasapainosen kodinhengettären iltapuhde. Hyvän aviovaimon tervehdys. Nimittäin kaura-puolukka uunipuuro.
Harmi vain, että tämä yllättävä kodinhengetär-puuska tuli just silloin ko aviomies oli työmatkala, mutta se ei onneksi haitannu minun henkistä kieriskelyä omassa itsetyytyväisyydessäni. Ihan itte survoin puolukat, voitelin vuoan, asettelin kaurahiutahleet kerroksittain puolukkasurvoksen kans vuokhaan ja kaatelin pääle maito-kananmuna-seoksen. Ja ihan itte ootin kärsivällisesti reilun tunnin sen valmistumista. Olihan se kyllä niin tunnelmallista nauttia iltapalaksi tuomosta herkullista (anopin kerräämistä puolukoista) ihan itte tehtyä uunipuuroa. Aijjaij!! Koko talossa leijaili semmonen kodikas paistetun puolukan tuoksu.
Syötyäni sitte ihan itte tätä herkkua aamupalaksi, louhnaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi melkein kaks päivää (koska olin todellaki yksin kotona), se hohto ja tunnelmallisuus jotenki katosi. Huoh. Olin jotenki uupunu sekä siitä suorituksesta että siitä syömisestä joka kesti päivätolkula. Alko kyllästythään koko uunipuuro!
Ehkä semmoset Mug cake-tyyppiset (kiitos Kristiina-serkule resepetistä) annokset on sopivampia minun arkheen. Niin annoskooltansa, ko valmistusaikansa puolestaki. Kuvan Mug cake valmistu mikrossa kahessa minuutissa. Pääle kaajoin jogurttia ja marjoja. Ja ihan itte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti