Ilma oli syksysen raitis ja mettässä leijaili sumua. Siinä hölkkäillessäni taas mietin että mikä ihme tässä muka oli sitte taas niin vaikeaa, että eihän se ole ko lähteä! Ittensä ko saapii kiskottua siihen lenkkipolun reunale, niin loput hoituu melkein ittestään, ko ei sitä kehtaa ennää poiskaan lähteä ko on sinne asti raahautunu. Ja siis kyllä se lenkkeily aamula (heti sen pahimman aamupöhnän mentyä ohi) on mukavaa vaihtelua niile myöhäsille iltalenkeile, jolloin jaloissa painaa päivän kävelyt ja päässä päivän asiat.
Ja mikä voittajafiilis ko käypii sen lenkin pois alta jo aamula! Hyvänen aika, mullahan on töitten jälkheen koko ilta aikaa tehä vaikka mitä! (Siis esim. töitä...) Olo on jotenki paljon energisempi, ja askel kevyempi koko päivän. Ja olen huomannu semmosenki, että ko on heti aamusta tehny jonku tuomosen huippu-uroteon (minun mittareila), niin semmosia pienempiä urotekoja on sitte helpompi totteuttaa päivän aikana. Esim. tänhään jätin ottamatta rakhaan kollegan tuomia aivan ihania irkkareita, joita oli runsaasti tarjola openhuohneen pöyälä. Ne (onneksi) katosi siitä aika nopeasti. En tiä kuinka monheen "pienemphään urotekhoon" oisin pystyny... Aamulenkistä huolimatta. Sielä näytti olevan sentäs Pollyjaki seassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti