Ihan mukavasti se meni. Tai no, en ollu pettyny, mutta en tyytyväinenkhään. Omasta 2012 vuojen ennätyksestä jäin 4 minuuttia, mutta kohtalokhaalta toukokuu Terwa(selta)maratonilta paransin peräti 15 minuuttia. Lopullinen aika oli nyt siis 2h18min51sec. Ekat 10km meni tosi mukavasti, mutta viimiset kymmenen oli sitte aika rankkaa.
Aloin siinä tosissaan miettiä, että miten IHMEESSÄ mie selviän sen kokonaisen maratonin lokakuussa?!?! Tuossa puolikhaalaki viimisten viien kilsan aikana ajatukset oli tyyhliin "jaksan, jaksan, en jaksa, en jaksa, en jaksa, vasen, vasen, vasen, jaksaa, jaksaa, ei jaksa, ei jaksa, pää kiini ja juokse!..." Jatkuvaa taistelua pään sisälä siitä, että jaksaako vaiko eikö. Ja se tunne, ko seuraa sykemittarista vauhtia, ja ko huomaa, että vauhti alkaa hiastua ja syke nousta. Hyi! "Juokse läski juokse!"
Maalissa nuo tuntemukset kuitenki unohtu aika nopeasti, eikä kokohnainen maraton huolestuttanu ennää yhtään. Varsinki ko vastassa oli aviomies ja vanhemmat, jotka jaksaa aina olla tukena ja ylpeitä vaikka juoksis minkälaisen ajan! Kyllä ne huoltojoukot tuomosessa tapahtumassa on aivan kaiken a ja o! On tärkeää, että lähössä on joku tai joitaki joile voi purkaa jännitystä ja joitten kanssa hengata sielä tapahtumassa, ja sitte taas maalissa on tärkeää heti päästä purkahmaan juoksua. Olen muutaman kerran käyny juoksutapahtumissa ihan yksin, ja on se kyllä ankeaa. Harvoin olen tuntenu itteni niin yksihnäiseksi ko suuren juoksutapahtuman keskelä maahliin tullessani, jos vastassa ei ole ollu kethään jolle purkaa juoksun tunnelmia. Siinä on kuitenki niin tuntheet pinnassa.
Kovasti olen tässä analysoinu, että miksi en yltäny siihen kahen vuen takasseen ennätykseeni, vaikka olen juossu paljon enemmän kolme edellistä kuukautta ko silloin. Vaikea sanoa, mutta luulen, että kaikesta treenistä huolimatta, kesän 2014 jäätelömäärät on ollu sitä luokkaa, että ois ollu täys mahottomuus kuluttaa enemmän ko syö. Näin ollen ylimääräsiä kiloja on kertyny pari-kolme-neljä. Nyt siis jatkan tätä "ei herkkuja arkena"-linjaa, ja karistan ylimääräset pois. Lienee juoksuvauhitki pian paranevan! Näitä kesäjätskikiloja on ulkoilutettu jo ihan tarpheeksi.
P.S. Oli jotenki ankean aneeminen tapahtuma se Vaasa-maraton. Vaikka oli 30v. juhlamaraton! Taustala ei soinu musiikki, talkoolaiset oli jotenki kireitä (ainaki ne jotka mie tapasin), ei ollu yhteistä verryttelyä (vaikka olthiin urheilukentälä) ja selostaja ei oikein handlannu hommiansa, ko mm. jutteli mikhiin ympärillä olevien ihmisten kanssa käydyt keskustelut. Mikhään siinä tapahtumassa ei huutanu "JUHLAMARATON". Ei ees se se selostaja. Eikä se sanonu minun nimeä ko juoksin maahliin, vaikka siinä ei mithään ryysistä ollu. Blääh. Juottopisteet kuitenki toimi ja reitti oli selkeä, joten niiltä osin juoksutapahtuman kriteerit täytty. Mutta kyllä pieni osallistujalahja ois kummasti piristäny... Vaikka putkihuivi! (Kaiken tämän laitan toki palautheena myös Vaasa-maratonin järjestjille.) Hieno mitali sentäs jäi kätheen! Ja banaani. Ja jogurtti (joka jäi Kyyjärvele).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti